UUSIEN KEINOJEN KEHITTÄMISTÄ ALKOHOLIN KÄYTÖN HAITTAVAIKUTUSTEN VÄHENTÄMISEKSI ERITYISESTI VÄESTÖN NUOREMMASSA OSASSA.

Alkoholikulttuuriin pitää saada muutos. Lisääntyvä alkoholin käyttö on seurausta kodin, koulun ja oheiskasvattajien, mm. urheilumaailman löysästä suhtautumisesta asiaan. Myös lainsäädäntö on liian sekava, että se tukisi raitista elämäntapaa.

Kuka olen ?

Olen Kari Tuomi, eläkkeellä oleva matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettaja entisessä oppikoulussa ja peruskoulussa. Olen ollut luonnontieteen opetusvälineistön tuotekehittäjä ja opetusvälinemyyjä Kustannusosakeyhtiö Otavan ja S-ryhmän kouluosastoilla.

Koulutukseni on ylioppilaspohjainen kansakoulunopettajan tutkinto ja kasvatusopin arvosana Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa. Lisäksi olen suorittanut matematiikan, fysiikan, kemian ja tähtitieteen arvosanat Helsingin yliopistossa, mutta en ole kandidaatti.

Nyt eläkkeellä olen kymenlaaksolaisen Konut tählet ry:n puheenjohtaja ja tähtiharrastaja. Seurassamme on noin 600 jäsentä, ja se pitää yllä tähtitornia Jaalan (pian Kouvolan) Hartolan kylässä.

Olen Porvoon Raittiusseuran aktiivijäsen ja pyrin toisten jäsenien tavoin löytämään uusia keinoja alkoholijuomien haittavaikutusten vähentämiseksi.

 Miksi vaadin muutosta alkoholipolitiikkaan ?

Opettajan työssä näin, miten surkean vähän lapset ja nuoret tietävät tosiasioita alkoholista. Kun oheiskasvattajat antavat vääriä signaaleita, ja koulu pysyttelee passiivisena, joutuvat lapset toimimaan aikuisten esimerkin mukaan, ja se esimerkki on usein huonosti harkittu.

Kun nuorena opettajana ilmoitin kemian laboratoriotunnin alussa, että nyt tutustutaan alkoholeihin, levisi 13-14-vuotiaiden oppilaiden kasvoille leveä hymy. Ihmettelin sitä. Selitys näyttää olevan, että koulun ohessa on yhteiskunnassamme tehokas oheiskasvattajien järjestelmä: koti, naapurit, nuorisoporukat, harrastusyhteisöt, liike-elämä, mediat, jne. Alkoholiin on jo lapsille luotu positiivinen tunnevaraus. Tällainen oheiskasvatuksen vaikutus on muutettavissa antamalla alkoholista lapsille oikeaa tietoa kouluissa ja vaikuttamalla kaikkiin oheiskasvattajiin.

Erityisesti nykyinen ammattiurheilu tuntuu vetävän yhtä köyttä alkoholibisneksen kanssa. Urheilu on eräs tehokkaimmista oheiskasvattajista, joten siellä asenteisiin pitää vaikuttaa.

ALKOHOLIN MYYNTI

Olen joutunut muutaman kerran seuraamaan kaupan kassalla tilanteita, jossa myyjä, ostaja ja sivullinen silminnäkijä ovat tunteneet itsensä hölmöiksi. Tapahtumat saivat aikaan kiinnostumiseni asiaan.

• Pari vuotta sitten oli alkoholimyymälän kassalla El Tiempo-pullo kädessäni. Jouduin odottamaan viitisen minuuttia, kun siviilipukuiset tarkastajat suorittivat ratsiaa. He avauttivat kaikki kassakoneet, tutkivat sisällön ja vaativat selvityksen siellä rahan lisäksi olevan lapun sisällöstä. Paikalla olleisiin asiakkaisiin eivät tarkastajat vilkaisseetkaan. Koko toiminta muistutti armeijassa kokemaani tupa-, kaappi- ja siisteystarkastusta selvästi vihamielisen ilmapiirin vaikutuksesta.
• Noin 15-vuotias poika oli marketin kassajonossa edessäni joulukuussa 2007. Myyjä huomautti kohteliaasti, että hän ei saa myydä pojalle sikspäkiä. Takanani seisonut isokokoisempi poika ilmoitti, että hän ostaa  sen. Olutpakkaus jäi tiskille siksi aikaa, kun maksoin ostokseni. Sitten isokokoisempi osti sen. Näin poikien jäävän käytävälle  vaihtamaan ostosta ja rahaa.
• Perjantai-iltana helmikuussa 2008 oli takanani kassajonossa noin 10-vuotias poika, jolla oli mukanaan kaksi siideritölkkiä. Maksettuani omat ostokseni pyysin myyjää tarkistamaan pojan osto-oikeuden. Myyjä sanoi kaiken olevan OK. Hän lisäsi, että juomafirmat tekevät  vähäalkoholisia juomia samanlaisiin tölkkeihin, missä myydään enemmän alkoholia sisältäviäkin. Seuraavalla kerralla kävin hyllyllä tarkastamassa tölkkirivin. Pojan ostamassa oli alkoholia 0%.
• Olin lähikaupan kassajonossa helmikuussa 2008, nyt sunnuntaina. Takanani oli mielestäni noin 15-vuotias tyttö kädessään 10 olutpulloa sisältävä mäyräkoira ja punainen tupakka-aski. Sanoin tytölle: ”Sinä taidat olla vielä alaikäinen.” Hän vastasi hymyillen: ”Niinhän kaikki luulee.” Lähtiessäni kassatyttö ja ostajatyttö hymyilivät herttaisesti.
• Kysyin helmikuussa 2008 marketin hiljaisena hetkenä kassalta, mikä on se alkoholipitoisuus, mitä väkevämpää hän ei saa myydä alaikäiselle. Hän ei tiennyt, mutta kysyi naapurikassalta. Tämäkään ei tiennyt. Menin neuvottomana neuvontaan. Myös neuvoja ei tiennyt. Paikalla oli toinenkin henkilö, joka ei myöskään tiennyt, mutta muisti, että heillä on alkoholiasioiden kansio jossain. Pyysin soittamaan prosentin puhelimeeni.
• Puolen tunnin kuluttua puhelimeni soikin. Sain kohteliaan vastauksen 2,1%. Minulle sanottiin, että yritetään saada asia kaikkien kassojen tietoon.

MYYNNIN VALVONNASTA JA IKÄTARKASTUKSESTA

• Myynnin tarkastus toimii, mutta omituisen vanhanaikaisin menetelmin.
• Alkoholiostajan ikä tarkistetaan ainakin havaintojeni mukaan erittäin harvoin. Syynä on ehkä konfliktin välttäminen. Alaikäisillä näyttää olevankin tarkoituksena lisätä hämminkiä ostotilanteessa. Ulkomuodon perusteella on nuoren ikää vaikea päätellä.
• Myyjä on jatkuvassa kiusallisessa tilanteessa, kun pitäisi toimia niin ystävällisesti, että asiakkaat palaisivat kauppaan. Samalla on myyjälle sälytetty tiukat järjestyksenvalvojan tehtävät.
• Koko alkoholimyynti ikärajoineen elintarvikkeiden yhteydessä muistuttaa nyt entisen Neuvostoliiton urkintajärjestelmää, joka sekään ei toiminut kunnolla.

ALKOHOLISÄÄDÖSTÖ ON MONEEN KERTAAN PAIKATTU TILKKUTÄKKI.

Lainasin kirjastosta ajantasaisen alkoholilainsäädännön. Siinä oli 18 pitoisuusrajaa  noudatettavaksi. Lista pitoisuusrajoista on ohessa. Näistä rajoista 10 on annettu kokonaisen prosentin tarkkuudella, mutta 8 rajaa on määrätty prosentin kymmenyksen tarkkuudella. Ymmärrän kyllä, että osa pitoisuusrajoista on ylimpiä tai alimpia arvoja. Mielestäni oma kemian opettajakokemukseni ja kemistivaimoni käsitys on, että suurimittaista alkoholijuoman tuotantoprosessia ei voi säätää prosessin kymmenyksen tarkkuudella. Näyttää siltä, että lainsäädäntö on tässäkin asiassa sortunut kymmenyspilkun nuoleskeluun.

Oletan, että suomalainen alkoholilainsäädäntö on pitkällisen poliittisen kädenväännön tulosta. Soppaan lienevät saaneet lusikkansa eri intressitahojen lainoppineet. Lisäksi oman teollisuuden ja kaupan lobbarit lienevät saaneet tukea Keski-Euroopan viinimaista ja Venäjän erikoisesta alkoholipolitiikasta.

KESKUSTELU PANIMOMESTARIN KANSSA

Tapasin 29.3. sukujuhlissa sattumalta pienen olutpanimon panimomestarin. Keskustelimme alkoholiasiasta tunnin verran. Häneltä sain tietää, että käymällä valmistettu alkoholijuoma tehdään teollisuudessa panoksena, jonka käyminen saatetaan loppuun. Tästä kantavierteestä mitataan alkoholipitoisuus. Alkoholilain määräämät pitoisuudet saadaan lisäämällä juomaan vettä. Vesi tietenkin laimentaa juoman makua, mutta sitä voidaan säätää hiilidioksidin lisäyksellä. Hiilidioksidi on tarpeellista myös juoman säilytysaineena. Samasta kantavierteestä voidaan valmistaa erilaisilla vesilaimennuksilla. Panimomestari kertoi myös eri Euroopan maiden täysin erilaisesta alkoholipolitiikasta. Nämä em. tarkat pitoisuusprosentit ovat voimassa vain Suomessa ja näyttäisivät hänenkin mielestään olevan tuulesta temmatut ja sitten muuttuneet pyhiksi.

URHEILU JA ALKOHOLI

• Eräissä äskettäisissä maailmanmestaruuskisoissa tuli Suomeen mestaruus. TV-selostajat työpöytänsa ääressä nostivat kuohuviinimaljat voiton kunniaksi.
• Jokaisessa autourheilun kisassa voittajat avaavat kuohuviinipullon ja juovat siitä.
• Luin uutisen, että Oulun Kärppien otteluissa myydään katsomon anniskeluosassa ”Kärppä”-olutta. Jääkiekkoseuran ja olutfirman lakimiehet ovat tietysti varmistaneet toiminnan laillisuuden. Alkoholilain 33§ 7mom toinen kappale kieltää epäsuoran mainonnan niin, että tuotteen nimi ei saa viitata alkoholimerkkiin. Näin estetään assosiaatio muusta tuotteesta alkoholimerkkiin. Lain laatija ei ole huomannut päinvastaista mahdollisuutta assosiaatioon alkoholimerkistä muuhun tuotteeseen, tässä tapauksessa alkoholista jääkiekkoseuraan ja jääkiekkoon.

EHDOTUKSIA JUOMAKULTTUURIIN VAIKUTTAMISEKSI. Tässä olisi hyvä alku.

• Kauppoihin tarvitaan suljetut alkoholin myyntialueet. Koska alkoholijuomien myynti merkitsee suurta osaa vähittäiskaupan kassavirrasta, ei ole paluuta myyntimonopoliin. Miten olisi alkoholijuomien myyminen kaupan sisäisellä suljetulla alueella, minne pääsisivät vain oikean ikäiset näyttämällä kuvallista henkilökorttia tai vielä hienommin biotunnistetta? Näin myyjät ja kassat vapautuisivat omaan tärkeään työhönsä.
• Juomiin tarvitaan yhtenäinen ja selkeä pitoisuusmerkintä. Tuotevalvontakeskuksen tai muun viranomaisen pitää antaa ohje, miten ilmoitetaan alkoholipitoisuus.  Näin ostaja näkisi heti, mitä on ostamassa.
• Eri ostajakunnille tarkoitetut juomat on sijoitettava myymälöissä erikseen.
• ”Alkoholiton” määritettävä laissa uudelleen. Nähtävästi viinimaiden lobbauksen tuloksena on Suomenkin alkoholilaissa ”alkoholiton” = alkoholipitoisuus on yhtä suuri tai alle 2,8%. Mielestäni ”alkoholiton”-sanaa saisi käyttää vain todella alkoholittomista. Prosessiteknisistä syistä pitänee hyväksyä ihan pieni alkoholipitoisuus myös alkoholittomissa, mutta sekin pitää ilmoittaa.
• Alkoholittoman tai miedon alkoholijuoman myyminen väkevää muistuttavassa pakkauksessa pitää kieltää.
• Leikkikuohuviinien myyminen lastenjuhliin pitää lopettaa. Lapset totutetaan nyt jo pienestä pitäen tiettyyn alkoholijuomaan tarjoamalla aluksi nollaa prosenttia tai muuta pientä pitoisuutta ennen väkeviä. Synttärijuhlien kohokohdat vievät lapset mukaan aikuisten juomakulttuuriin. Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.
• Kuohuviinin käyttö urheiluvoiton juhlistamisessa pitää lopettaa.
• Alkoholin tarjoilu urheilukilpailuissa pitää lopettaa. Suljettujen juoma-alueiden rakentaminen katsomoihin on naurettavaa tekopyhyyttä. Se antaa kuivalla alueella katsoville väärän signaalin paremmasta elämästä.
• Koulujen kemian opetukseen pitää alkoholien yhteyteen liittää tieteellinen puolueeton tiedotus metanolin ja etanolin vaikutuksista elimistöön. Pelkkä raittiuskasvatus terveysopin yhteydessä ja muissakin oppiaineissa on hyvä, mutta ei riitä,
• Alkoholilainsäädäntö pitää selkeyttää, lyhentää ja yksinkertaistaa niin, että jokainen voi ymmärtää asian ja voi noudattaa lakia. Lakiin riittää muutama kokonaisprosentti virhemarginaaleineen.