Historiikki:

PORVOON RAITTIUSSEURA RY:n 90-VUOTISVAIHEET
vuodesta 1884 vuoteen 1974
Kirjoittanut Elli Katra

Seura perustettiin v. 1884 ja sen nimeksi tuli Borgå Nykterhetsförening – Porvoon Raittiusseura. Nimi muutettiin myöhemmin Porvoon Raittiusseuraksi.

Borgå Nykterhetsförening – Porvoon Raittiusseura tuli sen seuran nimeksi, jonka perustava kokous pidettiin Porvoossa 26.10.1884. - Kokoukseen oli saapunut n. 150 henkeä. - Hyvin oli tieto levinnyt maaseutua myöten, vaikka Porvoossa ei silloin ollut suomenkielistä sanomalehteä; ruotsinkielinen Borgå Bladet oli, ja kaupunki oli ruotsalaisenemmistöinen.

Puhetta johti kokouksessa pastori Ludvig Wennerström ja pöytäkirjurina toimi teolog. yliopp. Adolf Neovius. Raittiusseuran perustaminen katsottiin tarpeelliseksi ja niin syntyi seura, jonka nimi alussa mainittiin. Päätettiin asettua ehdottoman raittiusvaatimuksen kannalle ja liittyä Raittiuden Ystävät -järjestöön. Valmistavaan toimikuntaan valittiin 5-6 jäsentä: mm. pastori L. Wennerström, lehtori B. Nyberg, kandidaatti O. A. Lönnbohm, neiti Elin Forsius, opettaja Anni Törnroos. On merkillepantavaa, että toimikuntaan valittiin kaksi naista, neiti Forsius vieläpä äänten enemmistöllä. (Neiti Forsius, seuran vastavalittu ''Kasööri'', oli lämminsydäminen nuori nainen, joka auttoi ''elämän varjopuolella olevia'', piti mm. koulua köyhille lapsille. Hänestä tuli myöhemmin prof. Mikael Soinisen puoliso. Soininen oli Kouluhallituksen ylijohtaja, innokas raittiusmies.) Perustavassa kokouksessa liittyi seuraan 62 jäsentä. Ensimmäisten kirjoittaneiden joukossa oli paljon kaupungin sivistyneistöön kuuluvia mm. Werner Söderström, kirjakustantaja, lehtorit B. Nyberg ja E. Lönnberg, oli pappeja ja muita kirkon virkailijoita. Yleensäkin vakavia, uskonnollismielisiä henkilöitä, joten on luonnollista, että seura perustettiin kristillis-siveelliselle pohjalle.

Valmistava toimikunta muuttui seuran johtokunnaksi, joka järjesti kolme kokousta vielä samana vuonna. Yleisöä oli kaikissa tilaisuuksissa n. 100-200. Jäseniä oli ensimmäisen vuoden lopussa 150.

Pastori Ludvig Wennerström, seuran ensimmäinen puheenjohtaja, toimi johdossa viisi vuotta. Toiminta jatkui vilkkaana hänen johdollaan, mutta hän joutui sitten papiksi Sulkavalle. - Sieltä hän lähettää Porvoon Raittiusseuralle pitkän kauniin kirjeen. Kiittää siitä ''koulutuksesta'', jonka hän on Raittiusseurassa saanut. Kehoittaa ja rohkaisee. Itse hän lupaa tehdä parhaansa sanoin ja esimerkein Sulkavalla. Lopuksi: Tervehdän kaipaamaani Porvoon Raittiusseuraani. (L. Wennerström syntyi 1849, kuoli 1909, hauta Porvoossa.)

Adolf Neovius, Raittiusseuran ensimmäinen ''kirjuri'', joutui jo seuraavana vuonna jättämään Porvoon. Hänet vihittiin papiksi 1885 ja määrättiin papin virkaan Sakkolaan, jossa hän tutustui runonlaulaja Larin Paraskeen ja niin hänestä papinvirkansa ohessa tuli ''kansantieteen'' ja kansanrunouden kerääjä ja historioitsija. Vaikka hän muutti Porvooseen 1889 piispan sihteeriksi, ei hän enää aktiivisesti ottanut osaa Raittiusseuran toimintaan.

Lehtori Berndt Nyberg (s. 1840 – k. 1924), ensimmäisen johtokunnan merkittävin jäsen, oli ruotsalaisen lyseon matematiikan opettaja. Hänestä seura sai n. 30 vuoden ajaksi ahkeran, toimeliaan jäsenen. Varsinkin silloin kun seuralle omaa taloa hankittiin, joutui hän kantamaan raskaimman vastuun. Nybergistä on sanottu, että valoisaan uskonnollisuuteen yhtyi herkkä oikeustaju. Hän oli onnettomien, köyhien ja sorrettujen ystävä ja auttaja. Häntä tuki hänen ihanteellisissa pyrkimyksissään vaimonsa Aina, Z. Topeliuksen tytär.

Kustantaja Werner Söderström (s. 1860 – k. 1914), perustajajäsen, oli Nybergin ja Lönnbergin ohella Raittiusseuran tukipylväitä. Hänen liikemiesälyynsä oli yhtynyt korkea ihanteellisuus. Luonteeltaan hän oli sävyisä ja hienotunteinen. Eräs hänelle läheinen henkilö on sanonut hänestä: ''Hän oli ihanteellisena, korkean moraalin omaavana, aina herkällä tunnolla siitä, ettei hänen kirjapainostaan lähtisi maailmalle mitään sellaista, joka olisi jollekin lukijalle pahennukseksi.'' - Työnantajana hän oli pidetty. Hänellä oli hyvä suhde henkilökuntaan. Hän kantoi heistä huolta. Hän oli iloinen siitä, että hänen alaisensa olivat raittiita ja osallistuivat Raittiusseuran toimintaan. Alaisiaan ajatellen hän antoi Raittiusseuran käyttöön rahasumman, jonka korkovaroilla hän toivoi Raittiusseuran järjestävän Söderströmin henkilökunnalle vuosittain tilaisuuden, jossa pidettäisiin raittiusaiheinen tai hengellinen puhe.
Raittiusseura on noudattanut W. Söderströmin toivetta. Lähes pari vuosikymmentä Söderström -juhla oli seuran arvokkain juhla, jossa oli Söderströmiläisiä seuran jäseniä ja ei-jäseniä. Kun vuosien kuluessa väheni näitten tilaisuuksien osanottajamäärä, lopetettiin niiden järjestäminen.

Lehtori Ernst Lönnberg, latinan kielen opettaja lyseossa, valittiin Raittiusseuran puheenjohtajaksi 1889 Wennerströmin muutettua pois paikkakunnalta. Se oli onnellinen valinta. Paitsi sitä että hän oli innokas raittiusmies ja että hänellä oli erinomainen aloite- ja työkyky, hän hallitsi sekä suomen että ruotsin kielen, seura kun oli kaksikielinen. Lehtori Lönnbergistä tuli seuran pitkäaikaisin puheenjohtaja, 25 vuotta. - Pyydän saada esitellä hänet senaikaisen sanomalehden sanoilla:
''Raittiusseuran puheenjohtajana 25 vuotta. Tämä harvinainen saavutus on lehtori Ernst Lönnbergillä Porvoossa. Koko tuon ajan on hän jaksanut yhtä mittaa olla kaksikielisen seuran johdossa. Siihen on tarvittu kerrassaan innostusta, tarmoa ja kestävyyttä, ja kun ajattelemme aikamme puolue- ja kieliriitoja, myönnettäneen tällainen saavutus ainoaksi alallaan. Lehtori Lönnberg onkin sellainen henkilö, jonka läheisyydessä pikkumaisuus ja puolueellisuus karisevat, niin selvästi huokuu hänestä rakkaus siihen asiaan, jonka hän on ottanut elämäntehtäväkseen koulutyönsä ohella.''
Näin kirjoittaa lehti selostaessaan juhlaa, jonka seura järjesti puheenjohtajalleen tämän tapauksen kunniaksi.

Raittiusseurassa oli kyllä ennen Lönnbergin puheenjohtajaksi tuloa ollut paljon ja monenlaista toimintaa. Raittiusvalistustyö on alusta alkaen ollut lähtökohtana. Seuran kokouksissa, joita pidettiin kerran kuukaudessa, oli raittiuspuhe tai -esitelmä, keskustelua ja muuta ohjelmaa. Toimihenkilöt kävivät muuallakin pitämässä raittiuspuheita. Sanomalehtiin toimitettiin raittiusaiheisia kirjoituksia. Suuret määrät kirjasia ja lentolehtisiä levitettiin. Henkilökohtaista valistustyötä tekivät ne, jotka kodeissa ja kapakoissa kävivät ihmisisä puhuttelemassa.

Varojen hankinta seuralle. - Siihen aikaan ei valtio, enempää kuin kaupunkikaan jakanut minkäänlaisia määrärahoja, joilla olisi tuettu raittiustyötä. Porvoon Säästöpankilta seura sai vuosina 1893 – 1897 300 – 700 mk. Seuran on täytynyt monin keinoin itse hankkia varoja toimintaansa varten. Ahkerin varojen hankkija oli ompeluseura. V. 1886 mainitaan pöytäkirjoissa, että ompeluseuran keräämiä varoja oli annettu rakennusrahastoon, sairausapukassaan ja avustuksiin köyhille (1887 keräys Siperian vangeille ja Orimattilassa sijainneelle alkoholistien ''turva'' – laitokselle.)
Ompeluseura toimi 30 vuotta. Ompelu- ja käsityötarpeitten saannin vaikeutuessa sodan takia (1914) sen toiminta lopetettiin 1915. - Maksullisia juhlia ja iltamia järjestettiin, jolloin tuloja saatiin pääsylipuista ja ravintolasta. Arpajaisia pidettiin usein. - Toiminnan alkuvuosina perustettiin raittiusravintola, joka lienee ollut hotellin tapainen, koska sen nimenä oli Hotel de Post. Se tuotti tuloja Raittiusseuralle ja mainosta raittiusasialle. Seuran jäsenistä ei kukaan ottanut maksua seuran hyväksi tekemästään työstä.
Seuran juhlat on pidetty Lyseon juhlasalissa tai Seurahuoneella. Kokoukset on pidetty Tyttökoulussa, jolloin maksettiin vuokraa. V. 1888 siirtyi kokouksen pito kansakouluun, vuokraa ei vaadittu, ainoastaan siivoojalle palkkaa 75 p. kerralta.
Kun seuran toiminta on ollut vilkasta, joskus 100 henkeä kokouksessa, on kokousten pito ahtaissa tiloissa ollut hankalaa. Ajatus oman talon saamisesta oli ollut vireillä jo vuodesta 1884. Oman talon rakennushankkeet pantiin alulle v. 1887. Senaattiin jätettiin anomus ''Hänen Majesteettinsa korkeaan nimeen'', kuten anomus alkoi, rakentaa osaketalo, jonka nimi olisi ''Porvoon Raittiuden Ystävien rakennusyhtiö''. Anojina olivat kirkkoherra Ludvig Wennerström, konsuli G. L. Söderström ja lehtori Berndt Nyberg. Sihteerinä toimittaja Rostedt.
Rahoitus järjestettiin lainoilla mm. Porvoon Säästöpankilta, Tuomiokapitulilta ja myymällä osakkeita 50 kpl à 200 mk. - V. 1891 valmistui oma talo Kaivo- ja Nikolainkadun, nykyisen Mannerheiminkadun, kulmaan. Piirustukset oli tehnyt arkkitehti Fr. Nyberg.
Seuran toiminta vilkastui entisestään oman kodin suojissa. Kokouksia oli yleensä pidetty kerran kuukaudessa, mutta nyt erilaisia tilaisuuksia oli joka viikko. - Kuukauden ensimmäinen sunnuntai oli seuran jäsenille, toisena oli hengellinen iltama, kolmantena ohjelmallinen tilaisuus yleisölle ja neljäs oli varattu tilapäiskokouksille. Osanottajamäärä vaihteli 40 – 150 välillä. Keskustelu oli kokouksissa vilkasta. Esitettiin sellaisiakin ajatuksia, että olisi saatava väkijuomien täyskielto, ja että valtion, kuntien ja kaikkien, jotka hyötyivät väkijuomakaupasta, olisi ylläpidettävä alkoholistisairaaloita ja huolehdittava alkoholistien perheistä. Myöskin keskusteltiin tupakanpolton vahingollisuudesta ja jaettiin kirjasia, joissa asiaa valaistiin.

Seuralla oli monenlaista toimintaa. V. 1890 oli perustettu oma kirjasto, joka oli ahkerassa käytössä. Omassa talossa oli tilaa lukutuvalle. Lukutupa perustettiin 1893. Siellä oli tilaisuus lukea erilaisia aikakausi- ja sanomalehtiä. - Samana vuonna perustettiin Puhuja-klubi, jonka johtajana toimi amanuenssi Toivo Pekkola. Sen tarkoituksena oli harjoittaa esiintymistottumusta. Klubi kokoontui kerran viikossa, jäseniä oli 15 – 25. Klubi toimi 7 vuotta, käsinkirjoitettu lehti ''Vapaita lehtiä'', perustettiin 1890. Vielä on mainittava sellainenkin toimintamuoto kuin sairausapukassa, jonka säännöt Lönnberg oli laatinut. Se oli uutta siihen aikaan.

Raittiusseuran musiikki
Lehtori Lönnberg oli musikaalinen mies. Jo v. 1884 hän perusti Lauluseuran (kuten kuoroa silloin kutsuttiin), joka esiintyi ensimmäisen kerran 1885. Kuoron toiminnassa saattoi olla katkoja silloin tällöin, mutta toiminnassa se kuitenkin on ollut esim. juhlassa 1891 (ehkä talon vihkiäisjuhla) ja 1904 Linnamäellä pidetyssä urheilu- ja raittiusjuhlassa. Lönnbergillä oli hieno ''perhekuoro'', lehtori itse musikaalisine lapsineen esitti usein kuorolaulua Raittiusseuran tilaisuuksissa. Lönnberg harjoitti myös yhteislaulut, joita kokouksissa laulettiin. Soittokone (harmooni) ostettiin 1889 listoilla kerätyillä rahoilla.

Lasten raittiustyö
Lehtorit Lönnberg ja Nyberg pitivät pojille pyhä-raittius-koulua joka pyhä vuodesta 1891 alkaen, mutta kun varsinainen Toivonliittotyö Granfelt-puolisoiden toimesta alkoi Helsingissä v. 1893, levisi se nopeasti koko maassa, niin se tuli Porvooseenkin. Lehtori Lönnberg itse johti Toivonliittoa. Apuna olivat opettajat Axel Söderlund ruotsalaisten ja Fiina Ridderström suomalaisten lasten opettajina. ''Raittiuskoulua'' pidettiin kansakoulun luokissa ja juhlat ihanine Topeliuksen näytelmineen ja muine ohjelmineen Raittiustalossa.

Urheilu ja voimistelu
Porvoon Raittiusseuralla oli onni saada seuran jäseneksi tarmokas ja innostunut voimistelun ja urheilun ohjaaja, ruotsalaisen lyseon voimistelun lehtori J. F. Blomqvist. Hän kuului olleen johtajana kerrassaan sytyttävä. Urheilu oli silloin jotakin uutta. Joukolla hän sai mukaan poikia ja nuoria miehiä, vaikka ei ollut urheilukenttääkään eikä välineitä. Urheiltiin kaupungin puistossa tai lyseon pihalla ja milloin missäkin. – J. F. Blomqvist oli raittiusseuran puitteissa pannut alulle koko kaupungin ja ympäristön urheilutoiminnan. Ja hyvä puhujana, hän hallitsi lisäksi molemmat kotimaiset kielet, hän korosti aina sitä, että tosi urheilijan on oltava ehdottomasti raitis. Blomqvistin ansioksi on katsottava se, että urheilijat vuosisaan lopulla olivat ehdottoman raittiit ja että raittiusperinne jatkui pitkään tälle vuosisadalle.


Seuran sisäinen toiminta oli vilkasta, mutta ulottui laajemmallekin seuran ulkopuolelle. Kaupungin valtuustolle lähetettiin useita kirjelmiä, joissa pyydettiin rajoittamaan väkijuomien myyntiä. Eräässä anottiin, ettei väkijuomia myytäisi eikä anniskeltaisi pyhä- eikä juhlapäivinä eikä niiden aattoina. Markkinat tapasivat olla ‘‘viinamellakkaelämää‘‘; niinpä anottiin, ettei väkijuomia saisi myydä markkinapäivinä eikä niitä edeltäneinä päivinä. Samoin pestimarkkinoitten aikana pitäisi viinakauppojen olla suljettuina. Kun markkinoille tultiin aina jo päivää aikaisemmin, järjesti seura papiston avulla Tuomiokirkkoon iltakirkkotilaisuuden, jossa pidettiin raittiussaarna suomeksi ja ruotsiksi. Ensimmäisenä markkinapäivänä oli juhla Raittiustalossa. Talo oli muutenkin avoinna markkinapäivinä. Sieltä sai ostaa kahvia, teetä ja voileipiä. Näihin tilaisuuksiin kutsuttiin yleisöä kutsukorteilla, joita jaettiin torilla ja kaduilla. – Monia kirjelmiä lähetettiin seuran nimissä mm. papeille. Vedottiin heihin, että he puheillaan ja esimerkillään vaikuttaisivat siihen, ettei esim. häissä ja ristiäisissä tarjottaisi väkijuomia.

Raittiusseuran, suuren vilkkaasti toimivan seuran, puheenjohtajien ja sihteerien työtaakka on ollut valtava, kun ottaa huomioon senkin, että seura oli kaksikielinen. Kokousten käsittelemistä asioista pidettiin tarkkaa pöytäkirjaa, puhumattakaan niistä monista virallisista anomuksista, joita lähetettiin kaupungin valtuustoon ja jotka vaativat erityistä harkintaa ja huolellisuutta. – Lehtori Lönnbergin kirjoittamia ruotsinkielisiä pöytäkirjoja on paljon, vaikkei hän ollut sihteeri. – Neoviuksen ja toimittaja Rostedt’in kirjoittamat ovat ruotsinkielisiä.
Kirjailija Aatto Suppasen sihteerikausi oli 1888 – 89. Hän oli Werner Söderströmin kustannusliikkeen suomentaja. Hän osasi täydellisesti myös ruotsin kieltä, joten hän kirjoitti pöytäkirjat molemmilla kielillä. Samoin tekivät sählöttäjä J. F. Lönnberg ja herra J. F. Johansson. Lyhyemmän aikaa sihteerinä olivat konttoristit Tilvis ja sanomalehden toimittajat Aksel Järnefelt ja Gustaf Forsblom. Pitkäaikaisin sihteeri Lönnbergin puheenjohtajakaudella oli voimistelunlehtori J. F. Blomqvist. Hän piti pöytäkirjaa sekä suomen että ruotsin kielellä. (Oli ilo lukea hänen kaunista ja selvää käsialaansa.)

Seuran rahastonhoitajina, ‘‘kasööreinä‘‘, oli alussa naisia. Kuten jo on mainittu, oli rehtori Forsiuksen tytär Elin seuran ensimmäinen ‘‘kasööri‘‘. Hänen jälkeensä tuli neiti Hanna Wickholm ja vuodesta 1889 vuoteen 1894 kansakoulun opettaja Anni Törnroos, v. 1894 rouva Westerlund. V. 1895 – 1915 toimi rahastonhoitajan liikkeenharjoittaja Gustaf Stenström. Tilien tarkastajina oli pitkät ajat samat miehet, Granholm ja Otto Winqvist.
Jäsenluettelon hoitamisessa oli myös aika homma. Kun jäsenmaksuja sai maksaa 2 – 3 osassa, oli asia merkittävä jäsenluetteloon. Samoin oli merkittävä liittymiset ja eroamiset.


Naisvoiman käyttö
Ompeluseuran ja ravintolan hoito kuului naisille. Pöytäkirjoissa ei ole minkäänlaista mainintaa näistä ahkerista, uhrautuvista naisista. Ei edes heidän johtajistaan, vaikka he palkatta uurastivat seuran hyväksi. Tilikertomuksista toki kuultiin heidän työnsä tuloksista. Ne olivat hyvät.

Raittiusseuran jäsenistö
Kuten jo on mainittu Borgå Nykterhetsföreningin ja Porvoon Raittiusseuran perustavaan kokoukseen 26.10.1884 oli saapunut 150 henkeä. Tälle joukolle kokoonkutsujat Nyberg, Lönnberg, Söderström ja Wennerström selostivat seuran tarkoitusta suomen ja ruotsin kielellä. Joukosta jäi 62 kirjoittamaan nimensä Raittiusseuran listoihin. Ensimmäisenä kirjoitti nimensä kartanonomistaja E. af Björksten ja hänen jälkeensä tuli nimi nimen jälkeen. Oli kaikista yhteiskuntaryhmistä ja ammateista. Oli rehtoreita, lehtoreita, maistereita, pappeja, opettajia, käsityöläisiä, kauppiaita, työmiehiä, renkejä, ylioppilaita jne. – Vastaanottojuhlassa, joka järjestettiin liittyneille jäsenille, oli hyvää ohjelmaa. Siellä annettiin raittiuslupaus ja saatiin seuran jäsenkortti. Puhe pidettiin uusille jäsenille siunauksen toivotuksin.
Näin suuressa jokuossa oli sellaisiakin, jotka eivät voineet pitää raittiuslupaustaan. Joku lähetti korttinsa takaisin, ilmoitti luopuvansa. Joku kirjoitti kauniin kirjeen, pyysi anteeksi lupauksensa rikkomista, lupaa vielä yrittää, jos saa olla Raittiusseuran jäsen. Tällaisille johtokunta antaa anteeksi ja sydämellisesti toivottaa takaisin seuraan.

Seuran tiedotustoiminta
Seuran ilmoitukset julkaistiin Borgå Bladetissa, koska suomenkielistä sanomalehteä ei vielä silloin ilmestynyt, ja myöhemmin myös Uusimaassa, joka rupesi ilmestymään 1894. Ilmoituskaappi oli “seinässä postin vieressä‘‘, niinkuin sanonta kuului, mutta muutettiin myöhemmin ‘‘Apteekin nurkkaan‘‘ (se oli Vanha Apteekki, samassa paikassa kuin nykyisinkin).
(Koska Raittiusseuran alkuvuosien toiminta on luonut pohjan seuran myöhemmälle toiminnalle, on sen ajan historiikki tarkoituksellisesti esitetty näin laajana ja yksityiskohtaisena.)

Ernst Lönnbergin puheenjohtajakaudella saavutettiin huippulukemat toiminnan vilkkaudessa ja jäsenmäärän suuruudessa (200 henkeä). Ne olivat Raittiusseuran parhaita vuosia.
Vuonna 1914 kohtasi kato Raittiusseuraa, kun kaksi sen merkittävintä johtavaa jäsentä kuoleman kautta poistui riveistä. Puheenjohtaja Ernst Lönnberg kuoli huhtikuussa 1914 (68-vuotiaana) ja Werner Söderström saman vuoden kesäkuussa (53-vuotiaana). – Lehtori B. Nyberg, vanhin näistä kolmesta, muutti vaimonsa Ainan kuoltua pois paikkakunnalta eikä enää osallistunut seuran toimintaan. Nybergiltä tuli viimeisen kerran tervehdys seuralle 1919. Hän kuoli 1924 84-vuotiaana. Lönnbergin kuoleman jälkeen valittiin puheenjohtajaksi Nestor Forstén. – Sinä vuonna olivat suru- ja muistojuhlat, virallisten kokousten ohella, vuoden tärkeimmät tilaisuudet.

V. 1915 valittiin seuran puheenjohtajaksi Toivo Koivusalo, joka oli liittynyt seuraan 1913 ja toiminut sihteerinä. Koivusalo oli sympaattinen, maltillinen ja tasapuolinen sekä ihmisenä että puheenjohtajana.
– Melkein perustamisesta vierillä ollut kieltolakikysymys tuli nyt esille. Niinpä päätettiin panna liikkeelle listat, joihin kerättiin kieltolakia kannattavien nimiä. Nimiä oli ennätetty kerätä 676 kpl, kun keräys täytyi keskeyttää Kenraalikuvernöörin määräyksestä. Koivusalon aikana perustettiin Nuoriso-osasto Oras v. 1915. Johtajina toimivat lehtori Siiri Tunturi, tehtailija Matti Pakonen ja neiti Tyyne Sirola; mutta sen aika oli lyhyt, vuoteen 1918. Koivusalon puheenjohtajakausi oli myös lyhyt, vuoteen 1918. Tämän hienon, tasapuolisena ja maltillisena tunnetun miehen elämä päättyi traagisesti. Hänet löydettiin punaisten murhaamana.

Koivusalon jälkeen toimivat puheenjohtajina Armas Vinberg, Oskar Wickholm, Matti Pakonen ja Henrik Immonen. Puheenjohtajien tiheä vaihtuminen haittasi seuran toimintaa, samoin sitä lamautti vaikea aika. Niin sanottuina pulavuosina seura joutui taloudellisesti kovin ahtaalle. Juhlien ja iltamien järjestäminen ei kannattanut, koska ei saatu yleisöä. Ompeluseura ei voinut toimia kun ei saatu käsityötarpeita. Menot olivat suuret. Talo ränsistyi. Sen, sekä ulkorakennuksen, aidan ja katuosuuden korjaukset olisivat vaatineet suuria summia. Pankeissakin oli raha tiukalla. Kun sitten Metodistiseurakunta tarjoutui ostamaan talon, katsottiin myynti ainoaksi tavaksi selviytyä vaikeuksista. Joulukuussa 1919 talo joutui Metodistiseurakunnan omistukseen. (Talon hinta on koskemattomana talletettu rahalaitoksiin.)
Raittiusseura oli jonkin aikaa vuokralaisena entisessä kodissaan, josta muutti suomalaiseen kansakouluun, jossa se on maksutta saanut pitää kokouksiaan. Kansakoulun johtokunta ja johtajaopettajat ovat aina myönteisesti suhtautuneet Raittiusseuraan.

Kouluneuvos, rehtori A. Takalan tullessa 1924 seuran puheenjohtajaksi vakiintui puheenjohtajan vakanssi seitsämäksitoista vuodeksi vuoteen 1941. Takala oli arvovaltainen puheenjohtaja. Luonteeltaan hän oli hieno ja hillitty. Opettajana ja rehtorina kunnioitettu ja ihailtu, kunnallisessa elämässä arvostettu. Hän oli erinomainen puhuja ja kynänkäyttäjä. Hänen mietekirjanluontoinen teoksensa ‘‘Kirjeitä uskonnosta pojalleni‘‘ paljastaa hänessä syvän ajattelijan. Rehtori Takalan puheenjohtajakaudellla toiminta elpyi. Ohjelmallisia kuukausikokouksia järjestettiin. Vuosittain pidetyistä juhlista mainittakoon Söderström –juhla, joulu- ja äitienpäiväjuhlat. Sekakuoro perustettiin 1926. Sen johtajana toimi laulunopettaja Ellen von Creutlein vuoteen 1929, jonka jälkeen opettaja Ruskeepää (ent. Peltonen) otti kuoron johtoonsa. Hänen johdossaan kuoro kehittyi erittäin esiintymiskelpoiseksi. – Kun kansakoulun toveriliitto ‘‘Nuoret‘‘, ehdottoman raitis nuorisojärjestö, liittyi 1930-luvulla Raittiusseuraan, vilkastui musiikki- ja urheilutoiminta. ‘‘Nuorten‘‘ orkesteri toi vaihtelua ohjelmiin ja urheilutoiminta kilpailuineen oli vilkasta. Kun seuralla nyt oli ohjelmansuorittajia, oli kuoro, orkesteri, lausujia ja puhujia, oli helppo järjestää ohjelmallisia tilaisuuksia. Niitä pidettiin kaupungin kansakoulussa, mutta samalla ohjelmalla tehtiin ‘‘hyökkäysretkiä‘‘ maaseudulle Jakariin, Kaarenkylään, Hinthaaraan jne.
Näihin aikoihin toimi lukupiirikin, jonka johdossa oli maisteri Niilo Kärki. (Jäseniä vuonna 1934 135.)

Rehtori Takalan jälkeen valittiin v. 1941 puheenjohtajaksi opettaja R. Ruskeepää. Hänen puheenjohtajakautensa sattui juuri onnettoman sodan ajaksi, jolloin toiminta olosuhteiden pakosta lamaantui. Jäseniä oli sotarintamilla ja muissa maanpuolustustehtävissä. Hälytysvaara oli aina olemassa, jonka takia yleisötilaisuuksia oli vaikea järjestää. Johtokunta kyllä kokoontui ja hoiti seuran asiat. Vaikeuksista huolimatta seura järjesti v. 1941 kaksi juhlaa siirtoväelle. 60-vuotisjuhla 1944 vietettiin vaatimattomissa puitteissa (kutsukorteissa luki mm. sokeri- ja leipäkortti mukaan).
Sodan jälkeenkään ei seuran toimintaa saatu elpymään. Poikkeuksellisesti seuran 70-vuotisjuhlassa oli runsaasti yleisöä, 75-vuotisjuhla vietettiin vaatimattomasti kutsuvieraiden ja perhepiirin parissa.

Opettaja Riku Ruskeepää oli Raittiusseuran puheenjohtajana 15 vuotta, niistä neljä viimeistä vuotta hän toimi sekä puheenjohtajana että sihteerinä. Hän oli ahkera ja toimelias puheenjohtaja. Ihmisenä hän oli hyväntahtoinen ja leppoisa, joten hänen kanssaan oli hyvä olla yhteistyössä. Ruskeepää oli musikaalinen. Hän harrasti säveltämistä. Hänen sävellystuotannostaan ovat painosta ilmestyneet monet hengelliset kuorosävellykset ja lasten laulut. Huomattavin hänen sävellyksistään on ’’Kantaatti koulun vihkiäisjuhlaan’’ (sanat E. Vuollekoski), joka on sävelletty Porvoon uuden kansakoulun vihkiäisiin v. 1950. Ruskeepää muutti pois Porvoosta 1956, jonka jälkeen ei osallistunut seuran toimintaan.

Stereotypioija Oskar Wickholm toimi puheenjohtajana 1956 – 1959. Hän oli liittynyt Raittiusseuraan 1916 ja oli koko ajan seuran aktiivisimpia jäseniä. Puheenjohtajan vakanssia hän ei mielellään ottanut – oli kuitenkin 4 vuotta – kun ei hallinnut suomen kieltä, mutta varapuheenjohtajana hän oli vuosikymmeniä. Ruotsinkielistä Toivonliittotyötä hän johti vuodesta 1916 vuoteen 1947. Ruots. raittiuspiirin kokouksiin hän kuului seuran edustajana vuosikymmeniä. Wickholm ja posteljooni G. A. Lindfors (joka oli liittynyt seuraan 1898) olivat viimeiset uskolliset ruotsinkieliset jäsenet kuolemaansa asti. Wickholm oli ollut seurassa 45 vuotta. Lindfors (64v.) sai 60-vuotiskunniamerkin 1959.

Seuran nimi muutettiin 1961 Porvoon Raittiusseuraksi ja näin seura tuli suomenkieliseksi.

Kirjastoneuvos E. J. Ellilä tuli puheenjohtajaksi vuodesta 1960 vuoteen 1962. Ennen Porvooseen muuttoaan Ellilä oli jo tunnettu innokkaana raittiusmiehenä, oli yli 50 vuotta raittiusväkeen lukeutunut. Taitavana ja ahkerana kynänkäyttäjänä hän on kirjoitetun ja puhutun sanan kautta raittiusasiaa palvellut.

Yleisötilaisuuksia kaikkina näinä vuosina on pidetty kansakoulussa. Puhujina ovat olleet mm. rov. Tiivola ja puheenjohtaja Ellilä. – V. 1961 ohjelmallinen kokous pidettiin kansakoulussa, tällöin jaettiin kunniakirjoja ja – merkkejä seuraaville jäsenille: Siiri Syvänne 50-vuotis-, Stiina Vilva 25-vuotis-, Aune Lounavuo 25-vuotis- ja Gunnar Lehtilö 25-vuotiskunniakirjat ja -merkit. Puhujana oli hra Aarne Salokas.

V. 1962 oli Uudenmaan raittiuspiirin kokous 11.3.1962 Seurakuntakodissa arvokkaalla ohjelmalla. Puhujina olivat teol. toht. R. Holmström, reht. Hirsjärvi ja tir. J. Ilvonen.

V. 1963. Puheenjohtajina E. J. Ellilä ja Teodor Heininen. Vuosikokous ja kaksi muuta tilaisuutta.

Opettaja Elli Katra valittiin puheenjohtajaksi v. 1964 ja oli puheenjohtajana vuoteen 1966. V. 1964 yleisöjuhla kansakoulussa ja Raittiusseuran 80-vuotisjuhla Seurakuntakodissa 29.11.1964. – Ohjelma: Puhujana teologian tohtori R. Holmström, joka oli pitänyt saarnan kirkossa jumalanpalveluksessa. Kunniakirjat: kelloseppä J. Erhola ja rouva Eija Skarra.

V. 1965 toiminta alkoi hyvissä merkeissä. Seuran nuorin jäsen abiturientti Juhani Laurinkari otti tehtäväkseen raittiustilaisuuksien järjestämisen nuorille. Hänen toimestaan oli raittiustilaisuuksia sekä yhteislyseon että kansakoulun oppilaille. – Raittiusviikon yleisötilaisuus hyvällä ohjelmalla oli seurakuntakodissa. Musiikkia esittivät Teinikvartetti ja rouva M. Viikkala. Puhujat: pääsihteeri M. Jääskeläinen, opettaja Arvo Kataja ja pastori Jussi Kataja. – Nuorten raittiusjuhla seuraavana päivänä samassa paikassa samalla ohjelmalla, puhujana lisäksi J. Laurinkari, joka samana vuonna muutti pois paikkakunnalta.

Vuodet 1967 – 1968 olivat hiljaisia vuosia. Johtokunta kokoontui vuosittain, samoin pidettiin seuran vuosikokoukset. Seuran puolesta lähetettiin edustajat Raittiuspiirin ja Raittiuden Ystävien kokouksiin, joten oltiin yhteydessä keskuksiin. Nuorisotyötä tuettiin rahallisesti.

Vuosina 1969 – 1971 ei ollut toimintaa Raittiusseurassa, mutta puheenjohtaja-sihteeri Anna-Leena Nikula toimi sinäkin aikana ’’katulähetyksen’’ parissa. Raittiusseura tuki rahallisesti katulähetyksen toimintaa.


Niistä henkilöistä, jotka ovat n.s. Lönnbergin johtajakauden jälkeen vuosikymmeniä uurastaneet Raittiusseuran sihteereinä, rahastonhoitajina, lasten raittiustyön hyväksi jne. , mainittakoon seuraavat edesmenneet jäsenet:

Kelloseppä J. R. Erhola, ent. Ekholm, liittyi seuraan 1904. Toimi sihteerinä useita vuosia, rahastonhoitajana 26 vuotta. Huolellisesti hoiti hänelle uskotut tehtävät. Oli jäsen 60 vuotta.

Monotypevalaja Armas Valvi ent. Vinberg, liittyi 1912. Vuodesta 1916 hän toimi monenlaisissa tehtävissä. Kirjurina 11 vuotta. Hänen laatimansa pöytäkirjat ovat huolellisesti tehdyt. Erinomaisena rahastonhoitajana toimi 28 vuotta, kuolemaansa asti.

Milja Valvi, hänen puolisonsa, liittyi 1906, toimi seuran hyväntuulisen herttaisena emäntänä noin 30 vuotta, oli jäsen 48 vuotta.

Kirjasitomonjohtaja Kalle Ahola, oli ollut Porin Raittiusseuran jäsen vuodesta 1903, liittyi Porvoon Raittiusseuraan 1913. Toimi sihteerinä 1917 – 1945. yhteensä 25 vuotta. Edusti Raittiusseuraa Uudenmaan Raittiuspiirissä. Osallistui kuoro- ja Toivonliittotoimintaan. Erittäin tunnollinen ja ahkera jäsen. Hänen apusihteerinään Oiva Aunio, hyvin toimelias ja avulias seuran nuori jäsen. Toimi 10 vuotta, muutti Helsinkiin.

Opettaja Siiri Syvänne liittyi 1917. Valittiin Raittiusseuran johtokuntaan ja Toivonliittotoimikuntaan 1918. Uskollinen raittiustilaisuuksissa kävijä. Oli Toivonliittotyössä mukana vuoteen 1926 ja johtokunnan jäsen vuoteen 1954. Jäsenenä noin 50 vuotta, kuoli 1966.

Opettaja Emma Vuollekoski (ent. Rosengren) liittyi 1919. Toimi seuran hyvänä sihteerinä ja sanomalehtiselostajana vuodesta 1931 vuoteen 1954. Oli seuran uskollinen jäsen 48 vuotta. (k. 1967)

Raittiusseuran nyk. virkailijat (1974)
V. 1964 Raittiusseuran puheenjohtajaksi valittiin opettaja Elli Katra (ent. Grönroos), aktiivinen jäsen vuodesta 1916 lähtien. Toivonliittotyötä vuodesta 1916 – 1958, sodan aikaisia keskeytyksiä lukuunottamatta. Seuran emäntä 30 vuotta. Kuorotoiminta 1926 – 1950. Puheenjohtaja 6 vuotta, sihteeri 10 vuotta. Saanut Raittiuden Ystävien 50-vuotiskunniakirjan ja –merkin.

Opettaja Aino Varpula liittyi 1931. Aloitti samana vuonna Toivonliittotyön, joka jatkuu, vaikka on viimeisen 10 vuoden aikana muuttanut luonnetta. – Nykyisin järjestämällä ylä-asteen oppilaille kahdesti vuodessa kursseja, joissa Helsingin nuoriso- ja huumepoliisit luennoivat tupakan, alkoholin ja huumeiden vaarallisuudesta. – Yhteyttä vanhempiin samoissa asioissa. 40-vuotiskunniakirja ja –merkki.

Opettaja Lilli Aunela liittyi 1955. Johtokunnan jäsen vuodesta 1964, sihteeri 1972 – 1973. Puheenjohtaja 1974. Omalla luokalla Raittiuskerho vuodesta 1964. V. 1973 järjesti Porvooseen lahtelaiselle Nostoväki –teatterille tilaisuuden näytellä Huumepiikki –nimistä näytelmää, jossa esitetään tupakan, alkoholin ja huumeiden vaarallisuus. Yleisönä yli tuhat koululaista.

Lastenvalvoja Valter Vasama. Toiminut taitavana ja tunnollisena rahastonhoitajana vuodesta 1958.

Rouva Aune Lounavuo. Kuulunut Tiilään Raittiusyhdistykseen vuodesta 1935. Liittynyt Porvoon Raittiusseuraan 1959. Toiminut sihteerinä 3 v. Kuulunut Uudenmaan piirin johtokuntaan.

Neiti Anna-Leena Nikula liittyi 1962. Toiminut sihteerinä ja puheenjohtajana.

Rouva Raili Forsblom, emäntä.

Rouva Minna Laine, liittyi 1949, emäntä. 25-vuotiskunniakirja ja –merkki.

Rouva Aune Tenhonen, kuulunut Raittiusseuran kuoroon. Saanut 40-vuotiskunniakirjan ja –merkin.


Kun Raittiusseuraan on kuulunut paljon sellaisia jäseniä, jotka ovat vuosikymmeniä uskollisesti olleet mukana kaikissa seuran tilaisuuksissa tai hoitaneet n.s. pienempiä tehtäviä seurassa, niin sallittakoon heillekin maininta seuran 90-vuotishistoriikissa:

Suomalaisen kirkon vahtimestari Sivén puolisoineen liittyivät perustajajäseninä seuraan vuonna 1884. Heidän tyttärensä Bertta ja Edit (Eija), jotka ottivat nimekseen Syrjämäki, olivat seuran ahkeria jäseniä, Bertta 56 vuotta (kuului ompeluseuraan) ja Edit 67 vuotta.

Kelloseppä Henrik Immonen ja hänen rouvansa olivat seurassa 1885 – 1934. Immonen toimi jonkun aikaa puheenjohtajana ja sihteerinä.

Puuseppä Johannes Ojanen ja rouva Ida Ojanen (liittyivät 1891) olivat uskollisia kokouksissa ja muissa seuran tilaisuuksissa kävijöitä noin 30 vuotta.

Rouva Ida Nurmi oli seuran hyvänä kahvinkeittäjänä yli 20 vuotta.

Niin sanotut ’’WSOY:läiset’’ ovat perheineen olleet seuran ahkerimpia ja uskollisimpia jäseniä. Esittely heistäkin:

Faktori August Forsten, perustajäsen v. 1884, kuoli 1936. Toimi sihteerinä useita vuosia. Kirjoitti 40-vuotishistoriikin. Forstenin perheen jäseniä oli seurassa neljä.

Pakkausmestari Feliks Vainion perhe oli todellinen ’’suurraittiusperhe’’, siitä perheestä kuului yhteen aikaan kymmenen henkeä seuraan: vanhempien lisäksi tyttäriä ja vävyjä. F. Vainio kuului seuraan 57 vuotta ja seuran tilintarkastajana hän toimi 50 vuotta. Rouva Hulda Vainio oli hyvin toimelias seuran jäsen yli 40 vuotta.

Varastonhoitaja J. R. Sirola, hänen vaimonsa Vilhelmiina ja tyttärensä Tyyne (myöhemmin rouva Petäjäinen) olivat hyvin uskollisia raittiusseuran jäseniä. Tyyne oli jo lapsena liittynyt Toivonliittoon, sitten Raittiusseuraan. Kuului johtokuntaan joitakin vuosia ja kuoroon silloin kun se toimi. Tuli olleeksi ’’Raittiusrintamassa’’ lähes 70 vuotta.

Faktori Vihtori Saarnio ja hänen puolisonsa ovat myöskin monia vuosikymmeniä toimineet Raittiusseurassa, V. Saarnio tilintarkastajanakin.

Kaikkein varhaisimpia WSOY:läisiä ovat olleet Pihlin perheen jäsenet (jotkut ottaneet nimen Vasama). Tämän perheen jäsenistä oli liittynyt seuraan kolme tytärtä ja kolme poikaa, joista Valtter Vasama vieläkin kuuluu seuraan. On toiminut seuran taloudenhoitajana vuodesta 1958.

Tietysti on paljon sellaisia uskollisia jäseniä, joitten nimet ja toimet ovat jääneet mainitsematta ’’Mutta kaikki he mukana saatossa ovat’’ on joku runoilija sanonut.

90 vuotta ovat ihmiset tässä ’’sukupolvien saatossa’’ epäitsekkäästi, itseään säästämättä, korvauksia pyytämättä tehneet raittiustyötä, työtä, jota laajemmassa mielessä voidaan sanoa kulttuurisosiaaliseksi työksi raittius-kristillisessä hengessä.



Elli Katra